Lemmikkinä kani

Kanin keskimääräinen elinikä on 5-8 vuotta rodusta riippuen. Luonnossa kanit elävät suurissa yhdyskunnissa kaivaen tunneleita. Tästä syystä myös lemmikkikani tarvitsee paljon liikuntaa, puuhastelua ja seurustelua lajitovereidensa tai hoitajansa kanssa. Kaksi kania on suositeltavin vaihtoehto. Parhaiten tulee yleensä toimeen kaksi naarasta samasta poikueesta tai kastroitu uros ja nuorempi naaras. Kaksi kastroimatonta uroskania ei tule koskaan toimeen keskenään. Kanin luovutusikä on vähintään kahdeksan viikkoa.

Tarvikkeet ja ruokinta

Kani tarvitsee asumuksekseen mahdollisimman suuren häkin, jossa sillä on tilaa loikoilla ja nousta takajaloilleen. Useampi tai suurirotuinen kani tarvitsee vähintään 120cm pitkän häkin. Mitä suurempi häkki sen parempi. Kani ei kuitenkaan ole häkkieläin, vaan tarvitsee paljon vapaana oloa – paras vaihtoehto on, jos kanille saa oman rajatun ison tilan, jossa häkki on vain ns. pesäkolo kanille. Asunto tehdään kaniturvalliseksi varmistamalla, ettei sähköjohtoja ole ulottuvilla eikä kani voi muutenkaan satuttaa itseään. Liukkaat lattiat pitäisi suojata matoilla, jotta kanin on helppo liikkua eikä se voi loukata itseään. Sijoita häkki rauhalliseen ja vedottomaan paikkaan. Ei suoraan auringonpaisteeseen tai patterin viereen. Häkkiin sijoitetaan kanille ruokakuppi, vesipullo, pesämökki ja mahdollisesti wc-laatikko, jota monet kanit oppivat käyttämään ja näin siivoustyösi helpottuu. Kuivikkeeksi kanin häkkiin sopii kutterinpuru, lehtipuuhake ja olki. Häkin pohjalla voi käyttää myös esimerkiksi räsymattoja. Sanomalehti ei ole suositeltavaa haitallisen painomusteen takia. Wc-laatikossa voi käyttää paakkuuntumatonta kissanhiekkaa tai puupellettiä. Häkki siivotaan noin kaksi kertaa viikossa, wc-laatikko useammin. Ruokakupit ja pullot pestään kuumalla vedellä ja harjalla ainakin viikkosiivouksen yhteydessä. Myös häkin pohja kaipaa silloin tällöin kunnollista vesipesua kuumalla vedellä.

Kanin ruokavalion tärkein osa on hyvänlaatuinen kuiva heinä, jota on oltava aina vapaasti saatavilla. Lisäksi kanille tarjotaan kanin täysrehupellettiä ja erilaisia kasviksia. Siemenseoksen määrää kannattaa rajoittaa, sillä liika siementen syöttäminen johtaa ylipainoon ja löysiin ulosteisiin. Kääpiökanin pellettitarve päivässä on noin ruokalusikallinen. Tuoreruokaa tarjotessasi totuta kani aina pikkuhiljaa uuteen tuotteeseen. Lisäksi tuoreravinnon olisi oltava hyvälaatuista, puhdasta, kuivaa ja huoneenlämpöistä, jotta suolisto-ongelmilta vältyttäisiin. Raikasta vettä on aina oltava saatavilla. Kanille voi tarjota suola- ja kalkkikiven, mutta jos ruokavalio on monipuolinen, ei näille ole välttämätöntä tarvetta.

Kanin paksusuolessa syntyy umpisuolen tuotteista ns. yöpapanoita, jotka ovat kosteita ja toisiinsa liimautuneita. Nämä papanat kani syö yleensä suoraan peräaukostaan, sillä ne sisältävät runsaasti vitamiineja ja muita ravintoaineita – tämä on täysin normaalia eikä sitä pidä säikähtää. Kanit saavat kuitenkin herkästi ripulin nopeista ruokavalion muutoksista tai väärästä ruokinnasta. Ripuli on kanilla aina otettava vakavasti ja hoidettava välittömästi jättämällä kaikki tuoreruoka ja pelletti pois, kunnes papanat ovat taas normaaleja. Kanin ravinnossa on oltava riittävästi kuitua, jotta suolisto toimisi. Siksi kuiva heinä ja hyvä pelletti, jonka kuitupitoisuus on vähintään 15%, ovat ensiarvoisen tärkeitä! Kanin ravinnon tulee sisältää vain vähän rasvaa ja sokeria. Siksi taas siemenet ovat huonompi vaihtoehto ja hedelmiäkin tulisi antaa vain harvoin.

Kanille voi antaa myös näitä:

  • kuivattu ruisleipä tai tumma näkkileipä. Leipää ei kannata antaa kuin pieniä paloja kerrallaan
  • puiden oksat, mm. koivun, haavan, pihlajan, pajun ja omenapuiden oksat ovat mainioita nakerreltavia. Oksat voi pestä kuumalla vedellä ja vaikkapa juuriharjalla. Kun ne ovat kuivuneet, ne voi antaa kanille.
  • kaura-, speltti- ja täysjyvähiutaleet.

Hyvää tuorerehua (hedelmiä ja pinaattia vain pieninä määrinä):

  • parsakaali
  • porkkanat naatteineen
  • endiivit
  • lehtikaali
  • pinaatti
  • lanttu
  • varsi- ja juuriselleri
  • vadelmanlehdet
  • ahomansikan lehdet
  • pihatähtimö
  • vuohenputki
  • omena
  • päärynä
  • banaani
  • apila (ei puna-apilaa!)
  • tavallinen käsin poimittu ruoho
  • yrtit (kuten persilja, tilli, timjami, basilika, minttu ja salvia)
  • voikukan lehdet
  • lutukka
  • valvatti
  • nuori, kuivattu nokkonen
  • siankärsämö
  • piharatamot
  • puolukan ja mustikan varvut

Älä anna näitä kanille:

  • appelsiinit tai muut sitrushedelmät
  • pavut
  • sipulikasvit
  • rasvapitoiset tai eläinperäiset ruuat
  • keräsalaatti
  • jäävuorisalaatti
  • kaali
  • perunanidut
  • ulkomailta tuotujen hedelmien ja kasvisten kuoret tai siemenkodat
  • pakasteruuat
  • myrkylliset kasvit

Käsittely ja hoito

Kania on käsiteltävä aina rauhallisin ja varmoin ottein. Kania nostetaan tarttumalla toisella kädellä kainaloiden alta ja kannattelemalla takaruumista toisella. Älä koskaan nosta kania niskanahasta tai korvista! Kun kannat kania, aseta se tukevasti rintaasi vasten.

Erilaiset hoitotoimet on hyvä tehdä tuolilla tai lattialla istuen.

Kanin täytyy oppia sietämään tiettyjä hoitotoimia, kuten säännöllistä kynsien leikkausta. Kynnet kasvavat yksilöllisesti, mutta keskimäärin ne on leikattava kerran kuukaudessa. Kynnessä kulkee verisuoni, johon asti ei saa leikata. Tarkoitukseen soveltuvat hyvin pienet koirien tai kissojen kynsisakset. Jos kynsien leikkaus tuottaa ongelmia, ota yhteyttä lemmikkieläinliikkeeseesi tai eläinlääkäriin. Liian pitkät kynnet vaikeuttavat kanin liikkumista, saattavat tarttua kiinni mattoihin, katkeilla itsekseen ja jopa vaurioittaa kanin varpaita pysyvästi.

Virikkeet

Kani tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa vapaana huoneistossa. Kodista on tehtävä ”kaninkestävä” ja kanille on tarjottava sopivia leluja, jotta kani voi turvallisesti olla oma itsensä. Kaneilla on luontainen tarve nakerrella kaikenlaista. Kun kani saa riittävästi sallittuja pureskeltavia, heinää, puiden oksia ja kuivattua leipää, kiellettyjen esineiden nakertelu yleensä vähenee.

Kaivaminen ja mieltymys erilaisiin koloihin on kaneille luontaista, koska ne elävät tunneleissa. Tarjoa kanillesi sallittuja kaivamispaikkoja. Vanha viltti tai peitto on kanista hyvää kaivettavaa. Sitä on hauska kuopia ja myllätä edestakaisin. Voit myös laittaa kanille vaikkapa oman kissanhiekkalaatikon kaivelulaatikoksi tai täyttää suuren pahvilaatikon heinällä kanin iloksi. Kani tarvitsee lisäksi pesämökin, johon se voi piiloutua vaaran uhatessa tai nukkua siellä. Häkki voi myös olla ”pesäkolo” paljon vapaana olevalle kanille. Kaneille voi myös rakennella erilaisia tunneleita esimerkiksi pahvilaatikoista.

Monet kanit tykkäävät heitellä ja ”järjestellä” tielleen osuvia esineitä. Usein ruokakupit ja pissalaatikotkin saavat kyytiä. Anna kanillesi pallo tai jokin muu esine, mitä se saa heitellä.

Hampaat

Kanin etu- ja poskihampaat kasvavat sen koko eliniän ja siksi kani tarvitsee kovaa pureskeltavaa kuluttaakseen niitä. Etuhampaiden liikakasvu on helpompi havaita ja hoitaa, kun taas takahampaat sen sijaan ovat ongelmallisemmat. Syvälle kanin suuhun ei näe kuin nukutuksessa ja tähän toimenpiteeseen liittyy aina omat riskinsä. Jos kanisi laihtuu, syö vaivalloisesti, tiputtelee ruokaa, kuolaa tai lopettaa syömisen kokonaan, on eläinlääkärin syytä tutkia poskihampaat. Purentaviat ovat kaneilla harmillisen yleinen vaiva.
Varsinkin vanhoille kaneille saattaa tulla hammaspiikkejä poskihampaisiin heikentyneiden poskilihasten takia, kun hampaat eivät enää täysin osukaan purtaessa yhteen.

Luontainen käyttäytyminen

Kanin kehon ja korvien asennosta näkee paljon kanin mielialoja. Vain tyytyväinen kani makaa rennosti silmät ummessa, takajalat suorana tai piehtaroi selällään. Tyytyväinen kani hieroo hampaitaan hiljaa yhteen, tämä on kanin versio kehräämisestä. Todella iloinen kani puolestaan ”tanssii”, eli ensin heiluttelee korviaan ja tekee sitten korkeita villejä loikkia vaihtaen äkkiä suuntaa.

Kanin saavuttaessa sukukypsyyden voi käytös muuttua yllättäen. Kani kiertää kehää häntä pystyssä ihmisen tai toisen kanin ympärillä samalla murahdellen hiljaa, merkkailla virtsallaan, papanoida holtittomasti ympäriinsä tai puolustaa murisemalla häkkiään. Naaraskani saattaa myös ryhtyä itsekseenkin pesänrakennuspuuhiin, jolloin se repii karvaa vatsastaan ja kantaa heinää pesäkoloonsa. Tällainen käytös liittyy hormonitoimintaan ja menee yleensä itsestään ohi. Kastraatio tai sterilisaatio auttaa pahimpiin ongelmiin.

Kani varoittaa lajitovereitaan vaarasta tömäyttämällä vahvaa takajalkaansa maahan. Usein kani ryntää tämän jälkeen piiloon ja varoitus jatkuu. Kanilla on myös leukansa alla hajurauhanen, jota se hieroo erilaisiin esineisiin ja jopa ihmisiin merkaten näin omaa reviiriänsä.

Sairas kani on yleensä vetäytyvä ja kyyhöttää jalkojensa päällä. Kipua tuntiessaan kani saattaa kirskutella hampaitaan voimakkaasti yhteen. Jos kanisi käytös muuttuu nopeasti, ota aina selvää, onko kyse sairaudesta ja toimita kani tarvittaessa eläinlääkäriin. Syömättömyyteen, juomattomuuteen ja ulostamattomuuteen on reagoitava nopeasti.

Ulkoilu

Kesällä kania voi ulkoiluttaa omalla pihalla kanille tarkoitetuissa valjaissa tai ulkoaitauksessa. Jos rakennat kanillesi ulkoaitauksen tee siitä mahdollisimman suuri. Kani kaivaa itsensä aidan ali, jollei pohjalla ole verkkoa. Hyvä vaihtoehto on kaivaa verkko maan sisään, tällöin kani voi turvallisesti kaivella maata. Ulkohäkissä on oltava myös suojaa sateelta, auringolta sekä muilta eläimiltä. Totuta kani keväällä myös ulkoilmaan varovasti, jottei se vilustu. Aloita aurinkoisista ja tyynistä päivistä. Kun kani on tottunut, se pärjää vielä +10oc lämpötilassa.

Pin It on Pinterest

Liity kanta-asiakkaaksemme!

Keskittämällä ostoksesi Kuusaan Lemmikkiin voit kerätä kanta-asiakkaan bonusta 5%. Täytä lomake ja saat kanta-asiakaskorttisi liikkeestämme, kun käyt meillä seuraavan kerran.

X