Hiiri on jyrsijä joka on aktiivinen sekä päivällä että yöllä. Hiiren keskimääräinen elinikä on 1,5-2 vuotta. Hiiri on hyvin vanha lemmikki ja pitkällisen jalostustyön tuloksena on syntynyt useita erilaisia väri- ja turkkimuunnoksia. Hiiren luovutusikä on viisi viikkoa.
Tarvikkeet ja ruokinta
Hiirinaaraat viihtyvät parhaiten pienessä 4-5 eläimen muodostamassa laumassa. Uroshiiret saattavat olla toisilleen hyvinkin aggressiivisia, joten ne olisi parempi pitää erillään.
Hiiren kodiksi sopii parhaiten muovinen/lasinen terraario, häkistä ne saattavat livahtaa helposti pinnojen välistä ulos. Terraarioon voidaan laittaa myös juoksupyörä jossa EI ole pinnoja, ettei hiiren häntä jää niiden väliin. Juoksupyörä on syytä olla riittävän suuri, ettei hiiren selkä taivu liikaa.
Häkkiin sijoitetaan ruokakuppi, vesipullo, pesämökki, erilaisia tunneleita, tasoja sekä kiipeilytelineitä. Kuivikkeeksi hiiren häkkiin sopii lehtipuuhake, kuten kotimainen puru tai esimerkiksi hamppukuivike. Sanomalehti ei ole terveellistä haitallisen painomusteen takia. Häkki siivotaan vähintään kerran viikossa ja ruokakupit sekä juomapullot pestään säännöllisesti kuumalla vedellä. Myös asumuksen pohja kaipaa silloin tällöin kunnollista vesipesua kuumalla vedellä. Tarvittaessa tarvikkeiden puhdistukseen voi käyttää myös esim. desinfioivaa eläintarvikkeille tarkoitettua suihketta, joka huuhdellaan huolellisesti.
Kesyhiiri on sekasyöjä ja sen ruokavalio koostuu pääasiassa erilaista siemensekoituksista ja pelletistä. Siemensekoituksissa ei saa olla liikaa rasvaisia auringonkukansiemeniä tai pähkinöitä. Lisäksi hiirille tarjotaan päivittäin monipuolisesti kasviksia ja ainakin kerran viikossa pieniä määriä eläinvalkuaista. Tuoreravinnoksi käy hyvin porkkana naatteineen, kurkku, salaatti, omena, erilaiset yrtit, kuten tilli ja persilja, sekä kesällä tuoreruoho, voikukka, ratamo yms. Eläinvalkuaisen lähteenä toimii puolestaan koiran tai kissan kuivaruoka, maustamaton jauheliha, jogurtti, vähärasvainen juusto, keitetty kananmuna tai elävät sekä myös kuivatut jauhomadot. Raikasta vettä on aina oltava saatavilla.
Myös hiiren hampaat kasvavat muiden jyrsijöiden tavoin sen koko eliniän. Hiirille onkin tarjottava jotain kovaa purtavaa, kuten lehtipuun oksia, kuivaa leipää, juureksia, koiran keksejä yms. Liian pitkäksi kasvaneet hampaat haittaavat hiiren syömistä ja se laihtuu. Muita sairauden merkkejä on vuotavat silmät, rahiseva hengitys, huono ja pörröinen karvapeite, kasvaimet sekä vaivanloinen liikkuminen. Merkkejä jyrsijöiden ulkoloisista saattaa olla jatkuva rapsuttaminen ja ylivilkas, levoton käytös.
Käsittely
Käsittele kesyhiiriäsi aina rauhallisesti ja varmoin ottein. Hiirillä on luonnossa paljon saalistajia, joita se on oppinut välttämään. Älä siis tartu hiirtäsi ylhäältä päin, vaan vie molemmat kätesi hiiren alle ja sulje se käsiesi muodostamaan kuppiin. Myös pahvirullaa voi käyttää apuna hiiriä siirrettäessä. Hiirtä on yleensä helppo käsitellä, sillä se ei hyppää kädeltäsi niin herkästi kuin muut jyrsijät.
Virikkeet ja luontainen käyttäytyminen
Hiiri on paitsi mainio kaivuri, myös todella taitava kiipeilijä ja siksi hiiren häkkiin tai terraarioon olisi aina rakennettava myös kiipeilymahdollisuuksia. Erilaiset tasot, tikapuut, köydet, riippumatot ja kiipeilytelineet ovat hiirien mieleen. Hiiren viihtyvyyttä lisäävät myös erilaiset tunnelit, joten häkkiin kannattaa sijoittaa aina tyhjiä talouspaperirullia tai puisia ja muovisia jyrsijöille tarkoitettuja putkia, joista voi halutessaan rakentaa pitkiäkin tunneliverkostoja. Hiiresi saattaa innostua myös juoksupyörästä. Juoksupyörän on oltava riittävän suuri ja umpinainen, jotta hiiren hennot jalat tai häntä ei vaurioidu.
Kesyhiiri kiipeilee usein mielellään myös hoitajansa olkapäällä ja tekee tutkimusretkiä tilavaan taskuun tai paidanhihaan. Hiiri myös rakentaa itselleen pehmeän nukkumapesän, joten hiirille on hyvä antaa jotain pehmeää materiaalia pesäntekoon. Tarkoitukseen käy suikaloitu vessapaperi, lemmikkikauppojen pesäkuitu & kuivattu heinä.
